No ei ole mennyt ihan niin kuin piti...
töihin :)Eli nyt elämässäni tärkeimmät
Viimeksi syksyllä, kun kirjoittelin uhkasin, että laihdun kesään mennessä 40 kiloa. Toisin on käynyt. Paino on tainnut päinvastoin vaan kasvaa. Olen sitä asiaa ihmetellyt ja itkenyt asian takia monet kerrat. Päätin pureutua syvälliseen syyhyn ja menin terapeutin pakeille jutteleen, että mistä kiikastaa.
Se oli hyvä päätös ja olen nyt kevään työstänyt paino-ongelmani taustoja. Asiat alkaa pikku hiljaa aukenemaan ja uskon, että voin vihdoista viimein luopua ylimääräisistä kiloistani ja niin sanotusta turvakilvestäni.
Hieman ressaa se tosiasia, että rakkaan ystäväni häät ovat kahden kuukauden päästä ja tulen olemaan valokuvissa valaana. Olen kuitenkin koittanut antaa itselleni sen anteeksi ja koitan toitottaa itselleni, että en voi laihtua ennen kuin se lähtee syvältä sisältäni.
Olen ollut viime kuukaudet todella yksinäinen. Tunnen, ettei minulla ole ketään kenen kanssa jakaa ilot ja surut. On minulla rakkaita ystäviä, mutta heillä kaikilla on omat elämät ja perheet. Paras ystäväni juuri eilen synnytti kaksoset ja on näin ollen aivan eri elämän tilanteessa kuin minä. Toinen ystävä menee naimisiin ja kolmas luo uraa ja asuu aivan liian kaukana.
Onhan minullakin ihana mieheni, mutta ei se riitä. Kaipaan sosiaalisia kontakteja ja naurua elämääni. Vuosi on mennyt tiiviisti opiskellen ja gradua kirjoittaessa. Nyt olen kovasti yrittänyt hakea töitä. Vielä ei ole mitään erityistä löytynyt. Kovasti odotan, että puhelin soisi ja pääsisi haastatteluihin, jotta se unelmatyö jostain löytyisi. Taloudellinen tilanne alkaa olemaan todella paha...toivottavasti pian siis ilmaantuisi jotain. On kuitenkin ystävän polttari edessä...kustannuksia siitä syntyy mukavasti, sitten on ne häät ja sinne pitää ostaa mekkoa, käydä kampaajalla yms...eli menoja on vaikka muuten pysyisi vaan kotona.
Uskon, kuitenkin vahvasti, että asiat loksahtaa pian kohdalleen. Ja eiköhän sitä arvosta työtä paljon enemmän, kun sen eteen on tosissaan joutunut näkemään vaivaa?! Ilman töitä matka kohti omia häitäni pitenee, sillä olemme päättäneet ettemme mene naimisiin ennen kuin taloudellinen tilanne on hyvällä tolalla. Olen samaa mieltä, mutta haluaisin naimisiin kahden vuoden sisällä, joten eiköhän sitä siinä ajassa ehdi kerryttämään ihan hyvät hääsäästöt. Ainakin jos pääsisin kohtuuhintaisiin asiat ovat:
1. työpaikan löytyminen
2. ystävän polttarit ja häät
3. gradun loppuunsaattaminen
4. unelmapainon ja -vartalon saavuttaminen
Aion nyt jatkaa kohdan yksi parissa ja kirjoitella muutaman työhakemuksen vielä tänä iltana. Palailen huomenna taas asiaan, kun olen tehnyt taas yhden graduhaastattelun ja olen lähempänä kohdan kolme toteutumista.
Ihanaa aurinkoisen toukokuisen illan jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit. Se lämmittää sydäntäni!