Mihin se motivaatio taas katosi...??

Otsikkokin sen taitaa kertoa, ettei tämä taivallus kohti valkoista mekkoa ole niin sileä.
Houkutuksia on ollut vähän liikaa ja repsahdua siinä samassa. Nytkin popsin jaffa-keksiä.

Olen miettinyt, että mistä tämä päättäväisyyden puute johtuu. Suurin syy on tällä hetkellä se, että haen lohtua ruuasta stressiini. Olen ihan yltiö stressaantunut gradupaikan metsästämisen takia. Miksi kaiken aina pitää olla niin vaikeaa? Miksei joku voi kävellä mun luo ja sanoa, että sillä olis tarjota mulle loistavaa graduaihetta...mut ei..vaikka kuinka päivitin naamakirjankin profiiliin...

Ja muutenkin koko elämä on nyt vähän sellasessa odottavassa vaiheessa. Yhtään ei tiedä mitä syksy tuo tullessaan. Toisaalta koitan ajatella, että me asutaan tossa ja mä opiskelen yms. niin kuin aina ennen. Silti mieli koko ajan hahmottelee mielikuvaa kuinka me muutetaan yms...en tiedä...enkö mä vaan osaa olla mihinkään tyytyväinen?

Ottaakseni elämäni hallinnan takaisin omiin käsiini. Hyppään tänään polkupyörän selkään ja pyöräilen tunnin verran...hope so..ja heitän päälle pienen kuntopiirin...on semmonen menkka pöhötys et oksat pois..vaikka menkat ei ole edes alkaneet! Niitä odotellessa...:)

Jaahas, kai sitä olis aika alkaa pikku hiljaa keräileen kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä valumaan kotia kohti...olen siis töissä.

Palailen taas...huomenna luultavasti ja kerron kuinka huoman pyöräilysuunnitelmani kanssa kävi :)